Isältä pojanpojalle siirtyneet lehtikuusilankut odottivat pihassa oikeaa hetkeä, kunnes niistä syntyi ajatus teettää terassipöytä. Saimme käytännössä vapaat kädet suunnitteluun ja materiaalin hyödyntämiseen ‒ ainoa toive oli, että pöydässä olisi kokoa, näköä ja ripaus alppihenkeä.

Lähdimme miettimään, miten parhaiten hyödyntää näitä reilut 10 cm paksuja, 40 cm leveitä lankkuja. Alunperin puut olivat isoisän pihassa kasvaneita lehtikuusia, jotka hän oli sahauttanut lankuiksi parisenkymmentä vuotta sitten. Siitä lähtien ne olivat olleet taivasalla kesät, talvet, joten niissä oli upea, luonnollinen patina jo valmiiksi.

Paksu materiaali antoi mahdollisuuden suunnitella jykevän pöytärakenteen, johon lisäsimme pientä twistiä kansirakenteen kiinnityksen osalta. Tyypillisestihän pöydän kansi on jalkojen päällä, mutta tässä sahasimme kolot kansilankkuihin ja toimme jalat kiinni kannen sivuun ja päälle. Siitä syntyy aika hauska illuusio, kun näyttää että pöydän jalka on vain ohut kerros puuta, kun jalan liitokset on tehty jiiriin. Tällaisia näkee joskus tehtävän metallista, mutta emme ole törmänneet vastaaviin puusta toteutettuna.

Lankkujen pinta harjahiottiin varovasti, jotta luonnollinen patina säilyy. Pintakäsittelyaineena käytimme kiinanpuuöljyä, joka imeytyy erittäin hyvin puun sisään, hylkii vettä sekä estää lahoa ja UV-säteilyä. Kiinanpuuöljyn etuna on myös se, että puu ei harmaannu yhtä nopeasti kuin muilla öljyillä käsiteltynä. Pesälän pajalta tilatut takorautaiset pultit viimeistelivät pöydän rouhean ilmeen.

Saimme ehkä parhaan mahdollisen palautteen terassipöydästä, kun asiakas tuumasi, että hän kantaisi sen sisälle jos vain tila sallisi. Onneksi lehtikuusen säänkestävyys ja öljyäminen takaavat, että pöydän ääressä voi viettää kesäpäiviä vaikka seuraavatkin sukupolvet 🙂