Missä ollaan, minne mennään?

Koko Puuartistin historian ajan kantava ajatuksemme on ollut toteuttaa puusta mittatilausprojekteja, joihin etsitään aina jotain uutta. Puun työstämisen rajat eivät ole tähän päivään mennessä tulleet vastaan, sillä puu materiaalina antaa loputtomasti tilaa kokeilulle. Olipa työn alla sisustuskokonaisuus, rakennus tai yksittäinen pöydänkansi, lähdemme miettimään, miten teemme siihen jotain erilaista.

Kontiolahdella sijaitsevalla verstaallamme riittää tilaa ja käsipareja yhä monipuolisempien massiivipuukokonaisuuksien suunnitteluun ja viimeisteltyyn toteuttamiseen. Puuhun voidaan yhdistää myös muita materiaaleja, kuten kiveä, lasia ja metallia, jolloin mahdollisuuksia on vieläkin enemmän.

Puitteiden kasvaessa tähtäin on luonnollisesti koko ajan korkeammalla. Toivommekin, että asiakkaamme haastavat meitä ennakkoluulottomasti, sillä olemme huomanneet, että puu taipuu käytännössä melkein mihin vain – vain luovuus asettaa rajat.

Mittatilausprojektien lisäksi oman kalustemalliston suunnittelu poltteli pitkään – kunnes keväällä 2019 Kauris-malliston ensimmäinen tuote, perinneliitoksilla varustettu sivupöytä, näki päivänvalon. Näitäkään emme tehtaile liukuhihnalta, vaan Kauriit ja seuraavat mallistot vapautetaan uusiin koteihinsa numeroituina piensarjoina.

Seuraava askel kalustemallistojen saralla on hauduttelemamme Tarinapuu-konseptin tuotteistaminen, kun ensimmäiset puuerät ovat pian kuivuneet työstökuntoon. Olemme keränneet erikoiseriä puuta, joiden merkityksellisen kasvupaikan ja historian tiedämme ja välitämme eteenpäin kalusteen muodossa, saamaan jatkoa asiakkaan luona. Tästä lisää pian!

Puuartistin juuret ovat Pohjois-Karjalan kangasmetsissä, mutta maailma on auki. Toteutamme projekteja niin ympäri Suomea kuin ulkomaille. Tehdasta Puuartistista ei kuitenkaan koskaan tule. Haluamme jatkossakin, että tekijän kädenjälki ja massiivipuun yksilöllisyys näkyvät jokaisessa verstaalta lähtevässä tuotteessa.

Alussa oli näkemys

Jo kauan ennen kuin puuartesaani Miikka Kotilainen uskalsi yrityksen perustamisajatusta ääneen sanoa, oli Puuartistin henki selvillä: antaa puun näyttää kauneutensa ja monimuotoisuutensa kalusteissa ja rakenteissa, jotka kestävät aikaa ja kulutusta. Ei tehdä massatuotteita vaan uniikkikappaleita, jotka keräävät ympärilleen elämää ja tarinoita.

Muiden palveluksessa työskennellessä ajatukset yrittäjyydestä itivät Miikan mielessä. Haaveissa oli, että pääsisi tekemään asiat omalla tyylillä, kaikki langat käsissä pitäen. Lopulta irtisanominen vakityöstä oli viimeinen sysäys, joka vei Miikan yrittäjäkurssin kautta yrityshautomoon hiomaan mietteet varsinaiseksi liikeideaksi syksyllä 2013. Samaan aikaan Miikka toteutti ensimmäisiä mittavia asiakasprojekteja osuuskunnan kautta ja näin valmistautui lopulliseen harppaukseen oman katon alle.

Kun sitten Kontiorannan vanhalta varuskunta-alueelta vapautui rakennuksia pienyrityskäyttöön, löysi yhden miehen verstas kotinsa idyllisestä pohjoiskarjalaisesta mäntymaisemasta ennen joulua 2014. Entisessä elämässään viestivälinevarastona ja akkuhuoltamona palvellut rakennus sai uudeksi sisustuksekseen koko joukon puuntyöstökoneita ja -välineitä, ja pian ensimmäiset Puuartisti-leimalla varustetut projektit pääsivät verstaalta asiakkaiden luo.

Tiimityötä ja käsityöläisäsennetta

Pian Puuartistin toteuttamat projektit alkoivat kasvaa, ja kokonaisvaltaiselle suunnittelu- ja valmistustyölle löytyi tilausta koti-Pohjois-Karjalasta ja kauempaakin. Äkkiä kävi selväksi, että avuksi tarvittiin lisää käsipareja. Nykyisellään Puuartistin tiimi koostuu Miikan lisäksi ammattitaitoisista ja tarkoista puuartisteista, joita on jo neljä: Mika Kareinen, Niilo Nissinen, Jan Stephen ja Evgeny Rongonen.

Koko porukkaa yhdistää intohimo käsillä tekemiseen ja ainutkertaisiin projekteihin. Kun mallikappaleita ei ole, on oltava silmää ja näkemystä. Jokaisella artistilla on myös kova halu oppia koko ajan lisää. Näin muodostuu yhteinen Puuartisti, missä tavoitteena on tuottaa asiakkaalle haluttu, yksilöllinen lopputulos – yhteispelillä ja omilla vahvuusalueilla.

Mutta vaikka kierrokset kasvavat, säilyy Puuartistilla edelleen käsityöläisyyden henki ja ammattiylpeys. Se tarkoittaa, että seisomme työmme takana omalla nimellä ja kehitämme ammattitaitoamme koko ajan, samalla kun rima nousee. Jatkossakaan tärkeintä ei ole helpoin ja suoraviivaisin tie valmiiseen ratkaisuun, vaan loppuun asti mietitty, arjessa käytännöllinen ja vuosikymmeniä silmää miellyttävä lopputulos.

Artistit

Miikka Kotilainen

Yrityksen alkuvaiheilla Puuartisti oli yhtä kuin Miikka, mutta ei aikaakaan kun yksinyrittäjyys vaihtui tiiminvetäjän saappaisiin. Samanlaisen intohimon ja tekemisen meiningin jakavien työntekijöiden löytyminen rinnalle on ollut ratkaiseva askel siihen, että Miikka on voinut keskittyä entistä enemmän kokonaisuuksien hallitsijan avainrooliin asiakkaan, sisustussuunnittelijan, eri alojen käsityöammattilaisten ja lopullisen toteutussuunnitelman keskiössä.

Suunnitteluvastuun lisäksi Miikan alaa on kehittäminen – verstaan, uusien työtapojen, itsensä. Paikalleen ei pysähdytä. Työhaalareista Miikka ei kuitenkaan luovu, vaan verstaan sahanpuruun on päästävä testaamaan, tekemään ja viimeistelemään konkreettisesti.

Kokeilunhalu onkin ollut ominta Miikkaa pienestä puusepänalusta lähtien ja eri puumateriaalien ominaisuuksia on tutkittu milloin kirveen kanssa, milloin kellutustestein. Jatkuva käsillä tekeminen eri muodoissaan on tukenut vuonna 2008 valmistuneita puuartesaaniopintoja ja inspiroinut ajattelemaan laatikon ulkopuolelta. Vaikka puutekniikan insinööriopinnot jäivät kesken luovuuden viedessä voiton teoriasta, kulkevat uusien asioiden opiskelu ja soveltaminen verstaalla käsi kädessä päivittäisen työn kanssa.

Miikalle yrittäjyys onkin jatkuvaa oppimista, missä luotto työntekijöihin, tiimihengen rakentaminen ja huumorin viljely niin kahvihuoneessa kuin verstaan puolella on kaiken perusta. Suurin motivaation lähde on ilme asiakkaan kasvoilla, kun hänen visionsa on muuntautunut Puuartistin kautta käsinkosketeltavaan muotoon: kun lopputulos on molempien mielestä kaunis, toimiva ja juuri sitä, mitä haluttiin.

Innoitusta työhönsä Miikka hakee luonnosta. Paitsi että metsässä ja vesillä liikkuminen nollaa ajatuksia, erilaiset muodot, värit ja pinnat ruokkivat artistin luovuutta, josta riittää ammennettavaksi aina uusiin suunnitelmiin.

Mika Kareinen

Mikaa tarkempaa kaveria saa hakea. Jos hän ei puusepäntöissä saa tarpeekseen pienten yksityiskohtien hiomisesta, löytää hänet vapaa-ajallaan rentoutumasta jousiammunnan tai kirveenheiton kaltaisten tarkkuuslajien parista.

Ilomantsista lähtöisin oleva Mika on harrastanut puutöitä nuoresta pojasta saakka. Hän harkitsi puuartesaaniopintoja jo peruskoulun jälkeen, mutta ajatteli silloin, ettei hyvää harrastusta kannata pilata tekemällä siitä ammattia. Toisin kuitenkin kävi. Sähköalan opintojen ja sähkösuunnittelun parissa vietettyjen työvuosien jälkeen veri veti kuitenkin puusepäntöihin, ja lopulta Mika hakeutuikin samaan Joensuun Otsolan puuartesaanikouluun, mistä Miikka ja Niilokin ovat valmistuneet.

Mikalla on työkokemusta astetta kovemmista paikoista – nimittäin Pyhäselän vankilasta.
Valmistuttuaan hän oli vankilan puusepänverstaalla työnjohtajana, opastaen pitkäaikaisvankeja kalustevalmistuksen ja entisöinnin saloihin. Hän on tehnyt myös omia tilaustöitä koululle perustetun osuuskunnan sekä oman toiminimen kautta.

Puu onkin Mikalle ainoa oikea elementti: lämmin, pehmeä ja helposti lähestyttävä. Hän on esimerkiksi tehnyt paljon puukoruja pohjoiskarjalaisesta visakoivusta ja koivupahkoista, joiden kauniit kuvioinnit tulevat esiin taidokkaan värjäyksen alla. Ominta tyyliä Mikalle on skandinaavinen selkeys ja luonnonläheisyys. Hän kertookin saavansa inspiraatiota luonnosta, missä hän liikkuu paljon samojedi-lapinkoiransa Jelmun kanssa.

Puuartistilla Mikaa kiehtoo se, että yrityksessä on koko ajan eteenpäin katsova meininki ja isompia kuvioita suunnitteilla. Hän haluaakin antaa työssä kaikkensa, jotta jatkossa entistä haastavammat projektit tulevat sataprosenttisen laadukkaasti toteutetuiksi. Muiden artistien tapaan Mikakaan ei päästä itseään helpolla vaan nauttii, kun pääsee oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Nähtäväksi siis jää, mihin kaikkeen Mika vielä Puuartistilla pääsekään osallistumaan!

Niilo Nissinen

Keväällä 2016 Puuartistin tiimiin liittyneellä Niilo Nissisellä kiinnostus puuhun tulee verenperintönä. Suvusta löytyy useita puualan tekijöitä, ja aiemmin LVI-alalla työskennellyt Niilokin teki itselleen puusta ammatin valmistuttuaan toiseksi viimeisenä puuartesaanina Joensuun käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta ennen opintolinjan lakkautusta.

Niilolle ehdottoman tärkeää on massiivipuusta mittatilauksena tekeminen, sillä liukuhihnan varteen tätä kaveria ei saa. Sen lisäksi, että hän hoitaa työn kuin työn rautaisilla hermoilla olennaiseen keskittyen, hänellä on kyky tehdä tarkkaa työtä käsivaralta perinteisillä käsityökaluilla. Syntyvätpä häneltä taidokkaat figuuritkin vapaalla kädellä.

Puuartistilla Niilo viihtyy, koska saa tehdä sitä, mikä tuntuu omalta ja vieläpä hyvässä työporukassa, jossa myös muut jakavat Niilon tavoitteen: ”pyri aina parempaan”.

Mies ei lähde Pohjois-Karjalasta eikä pohjoiskarjalaisuus miehestä, sillä Kuoringalta kotoisin oleva Niilo muutti parinkymmenen kilometrin päähän Joensuuhun lukioikäisenä, ja nyttemmin asuinsijat vaihtuivat lähemmäs verstasta Kontiolahdelle. Vapaa-ajallaan Niilon voi löytää eräretkeilemästä, kalalta tai kitaraa soittamasta – tai hoitamassa verstaan pihaan perustamaansa kasvimaata, aina kun puutöiltä malttaa.

Jan Stephen

17 vuoden ympyrä sulkeutui, kun Kontiorannan varusmiespalveluksesta vuonna 2001 vapautunut Jan lähti britti-isänsä ehdotuksesta Lontooseen töihin, palatakseen takaisin Kontiorantaan Puuartistin riveihin joulukuussa 2018. Englannin vuosina Jan opiskeli hyvien tekijöiden opissa työn kautta puusepäksi, ja kokemusta kertyi isojen kalustekokonaisuuksien valmistamisesta suuren maailman tyyliin. Muun muassa eräälle Adelelle kalusteita askaroinut mies on kuitenkin maanläheinen ja välitön kaveri, joka toteuttaa Puuartistin kalusteprojekteja vakaalla kädellä ja taatulla työn jäljellä.

Puuartistilla Jan arvostaa sitä, että asiat tehdään kunnolla ja ihan alusta asti itse – joskus Lontoon aikoina kun viimeisiä pintakäsittelyjä saatettiin vetää vielä pakettiautossa. Hänestä on mukava tehdä tarkkaa työtä ja hioa yksityiskohtia, ja sen jälkeen vastapainoksi maalata vaikka metritolkulla paneelia.

Myös omaa yritystoimintaa pyörittänyt Jan uskaltaa haastaa Miikan ajatuksia ja pohtia Puuartistin kehitystä laajemminkin. Hän odottaakin kovasti, mitä kaikkia projekteja vielä onkaan tulossa koko ajan kehittyvässä yrityksessä. Entistä suuremmat kalustekokonaisuudet kiinnostavat Jania – Lontoon malliin, kun koko talo saatettiin rakentaa puusisustusten ympärille, eikä toisin päin.

Verstaan vanhin löytää usein itsensä siistimässä paikkoja ja pitämässä huolta, että hommat sujuvat myös muilla. Janilla on taustaa myös dj-hommista, ja usein verstaan taustamusiikin tai brittiläisten radio-ohjelmien valinnat ovatkin hänen käsialaansa. Vapaa-ajallaan Jan nauttii Kontiolahden luonnon rauhasta ja viettää aikaa poikansa kanssa – kunhan kuitenkin seuraava reissu maailmalle on suunnitteilla.

Evgeny Rongonen

Alkuvuodesta 2019 Puuartistin tiimin nuorimmaksi jäseneksi liittynyt Evgeny on iästään huolimatta ehtinyt paljon. Taitaja-kisoissa mies on niittänyt kisamenestystä: toisena opiskeluvuonnaan hän kuittasi Taitaja-SM-hopeaa ja kolmantena vuonna voitti mestaruuden. Vuoden 2019 Taitaja-kisat hän pääsi näkemään toiselta puolelta, kun hän tuomaroi Huonekalupuuseppäsarjan finaalia. Seuraavaksi alkaa puuseppämestarin tutkinnon suorittaminen, ehkä nuorimpana osallistujana ikinä?

Alun perin Petroskoista lähtöisin oleva ja 7-vuotiaasta asti Suomessa asunut Evgeny on saanut puusepän ja käsillä tekemisen oppia myös suvun perintönä, kun hänen ukkinsa on tehnyt paljon kaiverrus- ja veistotöitä ja isän kanssa on touhuttu milloin pienoismalleja, milloin kiikkutuolin rakennusta. Kun koulun puutyötunnit alkoivat, tunnistivat opettajat Evgenyn kätevyyden heti ja kannustivat jatkoon. Niinpä tie vei lukion sijaan teollisen puusepän linjalle Joensuuhun.

Evgeny omistautuu tosissaan sille asialle, mistä hän haluaa oppia lisää. Puusepän työhön hän on ammentanut paitsi koulun penkiltä, myös katsomalla lukemattomia YouTube-videoita ja googlaamalla – ja sitten kokeilemalla ja opettelemalla käytännön kautta.

Vaihtelevaa työn on kuitenkin oltava – kuulemma jos tehdaslinjastolle vielä joutuu, hän “vaihtaa mieluummin alaa ja ajaa vaikka rekkaa”. Evgeny onkin henkeen ja vereen autoihminen, ja vapaa-aika menee pitkälti uusimman autoprojektin kanssa puuhatessa.