Myrskytuulen kannot
”Kun myrskyn soutaa, niin tyynen löytää.”
-suomalainen sananlasku
Nyt viima tuntui jotenkin voimakkaammalta kylkeä pitkin.
Vielä hetki sitten siinä ympärillä oli muitakin, seisten ylväänä, vahvana rintamana. Tuli mitä tuli.
Sitten taivas synkkeni. Harmaat pilvet roikkuivat niin alhaalla, että niitä melkein ylsi koskettaa. Linnut hiljenivät ja vetäytyivät oksiston suojaan. Kaikkialla oli hiljaista. Kuin koko maisema olisi pysähtynyt odottamaan.
Kuului ensimmäinen jyrähdys, joka tärähteli sisuskaluissa asti. Sitten toinen, kolmas.
Pilvimassa vyöryi päälle ja imaisi koko tienoon puristavaan otteeseensa. Tempaisi kourallaan, lakosi höyhenenkevyesti kokonaisen rivistön. Riehui ja raivosi, paljasti maan uumeniin tiukasti kaivautuneet sormet, jotka olivat moneen suuntaan ulotelleet ja hapuilleet otetta pitkin kivien pintoja ja maastonmuotoja, tunkeutuneet päättäväisesti tiiviiseen multaan, janoten kiihkeästi tarttumapintaa.
Sormet, joiden jokaisessa syyssä piilee uskomaton sitkeys. Sellainen periksiantamattomuus, jota ei voi jäljitellä. Se täytyy kokea.
Loppuunmyyty
ENTÄ SINUN TARINASI?
Haluatko kalusteen, jollaista ei ole kenelläkään muulla? Kalusteen, joka kertoo jotain sinulle tärkeää? Kalusteen, joka kestää?
Kerro meille, mikä puumateriaali on sinulle merkityksellistä, ja suunnitellaan siitä yhdessä jotain pysyvää.