Joensuun Ilosaaresta poistettujen puiden joukossa oli tämäkin poikkeusyksilö: suuri pihlajarunko. Poikkeuksellinen siksi, että harvoin saa käsiinsä vanhoja pihlajia, jotka eivät ole lahovaurioituneita ja käyttökelvottomia huonekaluihin. Tämän rungon sisältä ei tosiaan paljastunut laho vaan hämmästyttävän upeat syykuviot – ja lisäksi vieläkin harvinaisempi loimukuvio.

Samasta rungosta saatiin neljä lankkua, jotka jäivät kuivumaan ja odottamaan käyttökohdettaan. Kun sitten asiakas tarvitsi kotiinsa reilunkokoisen ruokapöydän lämpimän puun sävyisenä, oli materiaalivalinta selvä. Ilosaaren ilonpitoa ja joen virtausta seurannut pihjala pääsisi taas veden ääreen, katselemaan kanavan rantaan ruokailutilan ikkunoista ja todistamaan monia rempseitä illanistujaisia tästä eteenkinpäin.

Pihlajalankut hyödynnettiin pöytään sellaisenaan reilu 2 m pitkään ja 90 cm leveään pöytään – enimmät vaaleat “läskit” sahattiin puista pois, mutta muuten vivahteikas pihlaja sai pöytään jäädä omaksi itsekseen. Muutamat pienet lahokohdat paikattiin kiilamaisilla paikoilla, jotka maastoutuvat pöydän pintaan.

Pöydän katseenvangitsijana on toiseen päähän tarkoituksella jätetty kolo, josta yksi pihlajan oksista on aikanaan haarautunut. Ken tietää, kuka tuohon oksaan onkaan kiivennyt kesäpäivän piknikillä tai rockriehassa riehuessaan…

Lankut olivat sen verran paksut, että pöytään ei suunniteltu erillistä alasarjaa lankkuja tukemaan, vaan sirot, ulospäin viistot jalat kiinnitettiin pelkkiin päätysarjoihin. Viimeistelyksi sipaus väritöntä silkinhimmeää öljyvahaa – ja erinomaisen kova ja kulutusta kestävä pihlajapuu pääsee osaksi jokaista arki- ja juhlapäivää uudessa kodissaan.